Voi mitä voimaa tuosta valoilmiöstä saakaan, ei tunnu aamulla siltä että pitäisi jäädä vaan sänkyyn makaamaan!
Huomenna onkin iso päivä, meillä on hoitoneuvottelu meidän teinin kanssa ja katsotaan saadaanko vihdoin jotain konkreettista apua hänelle.
Koulussa ollaan sitä mieltä että kaikki menee ”ihan kivasti”, vaikka tuo entinen 8-10 oppilas tuo kotiin vain 4-6 numeroita 🙁
Aiemmin oli kutosella sama homma kun tippui kärryiltä kokonaan, jäi luokalle ja pääsi pienryhmään ja kas kas, numerot lähti heti nousuun kun hän pystyikin keskittymään ja sai tarvitsemansa tuen!
Yläasteelle siirryttäessä meille luvattiin että hän pääsee tarvittaessa pienryhmään, kokeillaan kuitenkin tätä tavallista. Näin sanottiin.
Nyt kun asiaa kysyttiin niin ei olekaan mahdollista, ihan kivastihan se menee?!
Mikä on kenenkin mielestä kivasti, keskiarvo 6.2 ja huonommaksi menee, tytöstä olisi niin paljon parempaankin ja sitä hän toivoisi itsekin.
Sanoi suoraan että nyt ollaan taas siinä pisteessä kun ei pysy enää mukana, mutta ei kehtaa pyytää apua.
Kyllä vetää äidin mielen matalaksi, mutta huomenna mennään toivoa täynnä (ja taistelumieltä) josko tämä vielä iloksi muuttuu <3