Leijonaperhe

Kesäkuu 2016

Tiedättekö sen tunteen, kun sä tiedät saapuneesi kotiin? 

Tiedättekö sen tunteen, kun siellä kodissa on kaikki juuri sellaista mitä olet ajatellut siellä haluavan olla?

Saat tehdä siitä juuri oman näköisen, tai oikeastaan joku muu on jo sen tehnyt juuri sun näköiseksi? 
Vanha kaunis puutalo, täydellinen!

Kuva Joululta, mutta tiedätte varmaan fiiliksen. Sisustusta! Ei tuota fiilistä vaan saa kerrostalossa, se on sen vanhan talon fiillis, mökki!

 

Lapset rakastaa tätä taloa, se on tärkeintä.

Lapset jotka joutuivat luopumaan siitä kodista jonka piti jo olla se pysyvä!

Mutta ei ollutkaan, koska elämä ei ole aina selvää, vaikka niin luvattiin.

 

 

Mutta nyt se uusi koti löytyi, vielä enemmän meidän näköinen kuin se aiempi.

On pihaa, puusaunaa, ihana puuntuoksu ja narisevat portaat. Mikä olisi parempaa? 

Hymyilet joka kerta kun näet kotisi siellä kadulla, se oma söpö talo. Omakotitalo, vihdoin!

 

 

 

Joku kuitenkin yrittää varoittaa sua, joku pistää sut tutkimaan seiniä ja kattoa, etsimään merkkejä että olisiko joku vialla siinä kodissa? 

Kysyt ystäviltä, tutuilta ja vuokranantajilta haiseeko mikään/onko ollut joskus jotain, kaikki sanovat sun vaan kuvittelevan. Kaikki on ok. 

 

 

Sairastelu alkaa heti ensimmäisen viikon jälkeen, pienin 3kk ikäisenä saa angiinan samalla kuin myös muu perhe. Paitsi minä, kohtutulehduksen.

Lääkäreiden mukaan kovin epätavallinen tilanne, että noin pieni sairastaa. Antibiooteilla pitäisi hoitua. 
Mutta kun ei hoidu, kuumeilu jatkuu ja sairaala tulee tutuksi. 

Lopulta toiset ab toimivat ja paraneminen alkaa.

Tai niin luullaan, kunnes tulee silmätulehdus, korvatulehdus ja ne kaikki hemmetin taudit. Jatkuvasti.

 

Mulla alkaa kova väsymys, kaikilla alkaa kova väsymys, miehellä ihottuma jollaista ei ikinä ollut.

Teinin hiukset ja vaatteet haisee, ei varmaan ole vaan käynyt suihkussa? 

Mun kauan kauan poissa olleet paniikkihäiriöt palaavat, miksi? Ei voi ahdistaa, kaikki on hyvin!

Pienet sairastavat koko ajan, myös tämä ihan pienin. Rokotuksia joudutaan siirtämään, on flunssaa ja lämpöä.

Taas korvatulehduksia.

 

 

 

Vieläkään ei osaa epäillä että mikään on vialla, selitellään vaan ystäville että johtuu siitä kun näitä lapsia on niin monta. Kerhosta ja koulusta tulleita pöpöjä jotka kiertää?

 

Kesä ja syksy menee sairastaessa, kuukaudessa vähintään kerran (yleensä useamman) käynti päivystyksessä tai varatulla ajalla lääkärissä. Lapset ja aikuiset.

Lasten syntymäpäivät on peruttava, angiina, taas.

Joulu menee sairastaessa, uusivuosi menee sairastaessa. 

 

 

Helmikuu, vettä lorottaa katosta?! Vuokranantaja epäilee että tytöt ovat kaataneet jotain lattialle yläkerrassa, ei voi kuulemma tulla muualta? 
Käy pikaisesti vilkaisemassa ja kohauttaa hartioita, mahdotonta että mistään rakenteista tulisi. 

Pari päivää ja vettä tulee taas, tällä kertaa seinän välistä olohuoneessa, iso läntti ikkunassa ja lattialla.

Vuokranantaja käy taas ja toteaa että ei mahdollista, en tiedä, seurataan. 

Kertoo kuitenkin, että aiempi omistaja oli sanonut katolla olleen jonkun reiän, mutta heidän aikana ei vettä ole tullut mistään.

 

 

 

Pienin sairastuu korvatulehdukseen, taas.

Antibiootit ei sovi, nousee paha ihottuma ja sitä näyttämään päivystykseen, tuntevat jo nimeltä siellä. 
Toiset antibiootit kokeiluun, paha tulehdus. 30min lääkkeen otosta ja ihottuma nousee taas, takaisin päivystykseen.

Kolmannet antibiootit, 15min ja jälleen ihottuma.

Tuttu juttu, päivystykseen hakemaan allergialääke ja kortisonit.

Lääkärit ovat kovin ihmeissään ja sanovat vain että keho ei selkeästi nyt hyväksy yhtään lääkkeitä, ei tietoa miksi ja mitä seuraavaksi. 

Seurataan, putkitukseen menee. Onneksi antibiooteista kuitenkin ollut sen verran apua myös, että korvat lähtivät kuin lähtivätkin paranemaan itsekseen.

 

 

 

Mun hälytyskellot alkaa soimaan ja pyydän mieheltä vihdoin luvan tilata homekoirat, mitä jos syy kaikkeen onkin talossa? 
Syy siihen miksi pienin ei voi enää käydä kellarissa mun mukana ilman ihottumaa, tai ylhäällä teinin huoneessa? 
Muiden meidän ihottumaan? Väsymykseen? Sairasteluun? Kissan yskään ja koiran silmätulehdukseen?

 

Samalla mietin, että mä olen varmasti vaan luulotautinen. 
Vuokranantaja naureskelee, sanoo että ei ole mahdollista minkään olevan vialla, heidän poika on vakavasti altistunut homeelle ja on asunut siellä.

Ei ollut mitään.

Hän itse on talon remontoinut täysin, ei voi olla mitään.

 

 

 

 

Homekoirat kävivät.

Tasotestatut koirat, kaksi jotka kävivät eri aikaan.

Ohjaaja tutki rakennuksen ensin ja näytti merkittävät puutteet heti alkuun:
Ei sadevesijärjestelmää, ei salaojia, kellarista tukittu tuuletusaukot. 
Sovittiin kuitenkin että koiria on turha viedä kellariin, eihän siellä haise niin voimakkaalle,vain lievä tuoku, merkkaavat kuitenkin sen (vaikka mitään ei olisikaan) kun on maakellari.

Koirat käyvät ja merkkaavat monta kohtaa, samat kohdat molemmat.

 

Molemmat hakeutuvat kellariin jatkuvasti vaikka yritettiin ohittaa. Vahvat merkkaukset. 
Ainoat paikat joita ei merkattu oli keittiö ja kylpyhuoneet.

 
Teinin huoneesta kun sänky siirrettiin niin lehahti jopa omaan nenään vahva maakellari. 
Miehen työhuone jossa oli haissut se ”ihana vanhan puun tuoksu” merkattiin pariinkin kohtaan. 

Edelleen vuokranantaja sitä mieltä että koirat ovat väärässä, ei siellä mitään ole.

 

 

”Mutta tutkitaan, toivottavasti löydätte uuden kodin.”

Hän kyllä katsoo läpikotaisin.

Me pahoiteltiin, tulee iso vaiva heille ja valtava rahareikä, vaikka meillä menee paljon rahaa tässä niin heillä vielä enemmän.

 

 

Käynnin jälkeen menin vielä katsomaan kellaria uudelleen, tavaroiden ja lämpöpumpun takaa.

Ja tadaa! Koko hemmetin takaseinä hilseilee, ruskeita kohtia siellä ja täällä, ikäänkuin maa tulisi läpi (kts.kuva).

 

 

Päätös lähteä heti oli selkeä, aivan sama milloin tulokset tulee, mitä tulokset ovat, mutta talo on huono meille ja sairastuttaa meidät.

 

 

Se sun täydellinen kotisi muuttui just sun viholliseksi. 

 

 

Saimme kuulla että usein kun ongelma on betonissa, mukana on sädesientä. Etenkin tuo maakellarin tuoksu kertoo sen puolesta. 

 

 

Pienin ei voi käydä kellarissa edes 2min aikaa, nyt kun kokeiltiin myös isompien kanssa niin sama ihottumahan sieltä tuli heillekin. 

Mutta hei, ei siellä mitään ole. 

 

Vuokranantaja käy kahvilla, asiallisesti jutellaan ja hän kertoi kuinka heidän ostaessa talon maaperä oli niin märkää että upotti lähes polviin asti, rakensivat siihen ison terassin sitä varten puusta. 

Olisinpa tiennyt aiemmin, olisi voinut hälytyskellot soida aiemmin, tai ainakin kovempaa.

 

 

 

Iskee ihan valtava ahdistus:

Miten sä kerrot lapsille sen että ainakin suurinosa leluista lähtee roskiin? 
Miten sä kerrot sen, että ei tämä koti ollutkaan se pysyvä, vaikka äiti ja isi niin lupasi. 
Ei me voidakaan olla täällä ikuisesti. 
Se oli ehkä mun elämäni kamalin hetki, katsoa sitä pientä ihmistä rutistamassa jätti tikruaan ja huutamassa että ”en mä halua lähteä, mä haluan jäädä tähän, sä lupasit”. 
Niin, niin mä lupasin. Äiti on niin pahoillaan.
Tunsin olevani universumin huonoin äiti.  

 

 

 

Mietittiin että lähdetäänkö pelastamaan tavaroita, pesemään ja puhdistamaan?

Katsotaan.

Lelut ja vaatteet ainakin suurin osa roskiin ja sohva + sänky, kaikki paperijutut.. lista vaan jatkui.

Uusi koti saatiin pian, kerrostalosta. 

 

 

 

Tavaroiden kohtalo vahvistui kun ihmisiä kävi vanhalla kodilla meidän mukana pakkaamassa, nyt siellä haisi.

Evakossa kun oli oltu päivä ja ovia ei avattu tai ruokaa laitettu. Löi heti eteisessä vastaan vahva maakellarin tuoksu.

Mummi oli lasten kanssa, se että tulimme vanhasta kodista vaihtamatta vaatteita niin jo oli taas pienin tulipunainen ihottumasta ja päivystys kutsui. 
Mitään ei säästetty, paitsi astiat. Se oli selvää. KAIKKI MENI.

 

 

Koko historia menee, miten voikin ne jotkut pienet tavarat merkitä niin paljon?

Lasten pienet vaatteet ja lelut, ne mitä olet kantanut mukanasi muutosta toiseen? 
Osan tärkeimmistä, ne ensimmäiset piirustukset ja kastemekon ym mä pakkasin ilmatiiviiseen laatikkoon ja kellariin.

Enhän mä niitä sieltä voi sisään tuoda, mutta silti, ne on mukana. 

 

Ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Niin mummi aina sanoi.

Mä olen maailman huonoin ihminen pyytämään apua, aina pitäisi selvitä itse. 
Kuitenkin nyt oli tilanne se, että ei me oltais selvitty. 
Mä soitin äidille ja itkin, äiti sanoi heti että asia on hoidossa, hän ostaa meille ne tärkeimmät huonekalut.

Itkusta ei vaan tullut loppua, tällä kertaa ne oli vain helpotuksen kyyneleitä. 

 
Entäs vaatteet? Meillä ei ollut enää mitään. 

Laitoin itku silmässä facebookiin ilmoituksen, kerroin tilanteesta ja tarjouduin ostamaan edullisesti lapsille vaatteita ja leluja.
Ja mitä tapahtuikaan, ihmiset ovat USKOMATTOMIA ja kuinka paljon saimmekaan kaikkea! Ihan kaiken mitä tarvitsimme ja enemmänkin  
Ei löytynyt, eikä löydy, sanoja sille kuinka kiitollisia olemme kaikille teille. 
Toivon että joskus tulee tilanne jossa saamme maksaa edes osan takaisin. Niin paljon kaikkea saimme myös ihan tuntemattomilta ihmisiltä. 
Mulle ehkä liikuttavinta oli meidän ”mammaryhmä” fb, liityin sinne 2014 kun odotin tätä meidän kolmatta tyttöä, tiivis ja ihana ryhmä. 
Nämä äidit olivat salassa keränneet meille 500e edestä lahjakortteja!! Siis 500e! 

Olen valehtelematta itkenyt itseni varmaan 10v vanhemmaksi tämän kaiken keskellä, mutta myös nauranut ainakin puolet siitä takaisin, tai no hymyillyt.

Ihmisten auttavaisuus on ollut ihan uskomatonta, meillä ei olisi mitään täällä ilman teitä.

 

 

Vielä on hankittavaa, mutta kaikki tärkeimmät on koossa ja mikä tärkeintä niin me olemme puhtaassa kodissa, yhdessä!

Pikkuhiljaa sitten hommailee kaikkea.

 

 

 
Ja arvatkaas;

Onko ollut ihottumaa? päänsärkyjä? väsymystä? sairastelua? paniikkikohtauksia? tai edes se teini haissut? 
EI!

Tosin pienin ei edelleenkään kestänyt antibioottia, astma joka puhkesi on myös hellittänyt ja lääkkeitä pystytty vähentämään. 

 

 

 

Kissasta tuli järkyttävä ihottuma meille kaikille jotka siihen koski, hän kun tykkäsi aina nukkua kellarissa.

Piti miettiä mitä tehdään, ajetaanko turkki vai laitetaanko hoitoon joksikin aikaa. 
Laitettiin hoitoon, rouva oli 3vkoa mitä parhaassa hoivassa ja kun tuli kotiin ei kukaan enää saanut ihottumaa, turkki oli uusiutunut tarpeeksi. JES!
Koirasta ei oireita tullut, pestiin toki molemmat useampaan kertaan, johtunee varmaan siitä että kuitenkin oli paljon ulkona joten turkki ”tuulettui” eikä käynyt kellarissa ikinä.

 

 

Kävin vanhalla asunnolla tekemässä ”loppusiivousta”, en kummemmin koska onhan sinne tulossa remontti? Seinät pitää repiä auki yms. 
Yllätys oli suuri kun ei ollutkaan tunkkanen ilma vastassa.

 
Eipä kai kun ikkunat oli käyty avaamassa, vuokranantajan etelän reissun ajaksi on hyvä tuulettaa. 

Kyseltiin myöhemmin että onko tutkimuksia tehty, vastauksena oli että jossain vaiheessa porataan lattiaan pari reikää ja kaadetaan ylhäältä väliseinä. 
Hmm.. lattioihin ei ainakaan merkintöjä tehty saatikka väliseiniin? 
Merkinnät tehtiin yläkerrassa kahteen ulkoseinään sekä kattoon (alkuperäinen vm-47 peltikatto), seinät rempattu mutta jätetty vanhat villat ja purut väliin. 
Alhaalla eteiseen, olohuoneen kahdelle ulkoseinälle (toiselle juuri siihen mistä lorotti vettä), yhteen huoneeseen ulkoseinälle ja työhuoneeseen kynnykselle sekä sisälle. 
No, ehkä vuokranantaja kuitenkin tietää mitä tekee, kysellään myöhemmin tuloksia sitten. 

 

 

Nyt, 1.5kk muutosta sain kuulla tutultani että heille oli tätä meidän vanhaa asuntoa tarjottu. Vielä viikko sitten ei ainkaan mitään tutkimuksia oltu tehty? 
Olivat erikseen kysyneet kosteusvahingoista/sisäilmaongelmista ja kuulemma mitään ei ole. 

Mä olin aika sanaton. 

Ymmärrän että on rahaa kiinni, ymmärrän täysin. Ymmärrän että se on vanha talo ja todennäköisesti ei korjattavissa kunnolla edes. Mutta hei oikeasti? 

 

 

Kukaan ei tiedä mitä meidän pienimmän kohdalla käy, lääkärit ei uskalla antaa arviota toipuuko tuo esim tuosta allergiasta? Astmasta? 

 

Mä olin niin vihainen, niin vihainen. Vihainen siitä että todellako laittavat vahingon kiertämään? Eikä halua edes tutkia asiaa! 
Mähän soitin jo silloin ennen meidän muuttoa rakennustarkastajalle, soitin ja kysyin voidaanko me saada näytteet heidän kautta. 
Kuulemma he eivät voi tehdä mitään jos vuokranantaja sanoo että tutkii, sitten jos olisi mennyt pidempi aika eikä mitään tapahdu niin olisivat voineet.

Meillä ei ollut aikaa jäädä odottelemaan. 

 
Nyt laitoin sähköpostia tälle tarkastajalle, laitoin kaikki kuvat sekä talosta että meidän ihosta, kopiot sairaushistoriasta omakannasta sekä homekoira-raportin. 
Tarkastaja soitti ja oli kovin pahoillaan, sanoi että jos talo olisi meidän hallussa vielä niin tulisivat välittömästi. 
Nyt ei kuitenkaan mitään voinut tehdä.

 

Täytyy toivoa, että mikäli uudet asukkaat reagoivat he ottavat yhteyttä heti tarkastajaan, silloin toimivat koska nyt on merkintä tiedoissa. 

Mietin jo, että käynkö laittamassa kirjeen postiluukkuun kun sinne jotkut muuttaa? 

Olen sitten ainakin yrittänyt varoittaa. Mutta en tiedä, onko se ihan hölmöä?

 

Ainiin ja auto, se perkeleen auto.

Sillä on kuskattu tavaroita asunnolta joten arvatakin saattaa että siihen reagoidaan myös.

 
Pienin saa ihottuman aina autoilun jälkeen, mulla ja miehellä päänsärky.

Se on käynyt jo 2x otsonoinnissa ja kemiallisessa pesussa. 
Sekin menee vaihtoon, kunhan rahatilanne vaan antaa periksi.

 

 

 

Tarinoita homehelvetistä on nyt tullut vastaan todella monta, liian monta.

Me ollaan onneksi onnekkaita ja selvitty ”näin vähällä”. Eipä me siellä asuttukaan kuin kesäkuusta-maaliskuun alkuun. Onneksi.
Onneksi nähtiin se veden tulo, onneksi luotin vaistooni ja tilasin ne koirat. Muuten me oltais siellä vieläkin, unelmien kodissa. 

 

Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. 
Onneksi nyt on kaikki hyvin, toivottavasti me löydetään vielä se oikea unelmien koti, se joka ei meitä sairastuta. 

-Mimi

 

ps.Lapsetkin ovat vihdoin alkaneet sopeutua, ovat olleet reippaita tilanteeseen nähden. Välillä vielä itketään niiden vanhojen lelujen perään, mutta nämä ihanat muilta saadut lelut lohduttavat aika pian ja uusi koti on kiva, vaikkakin väliaikainen 

 

 

Tässä vielä muutama kuva, pienimmän ihottumasta sekä talosta (miehen työhuone ja sokkeli, joka näytti samalta kesän ja talven), linkkiä painamalla pitäisi näkyä.

Sokkeli:

 

ja ihottumaa, ei pahimmillaan vaan se mistä kaikki alkoi, sitä oli paljon punaisempana ja kauttaaltaan :