Tuossa pieniä nukuttaessa mietin että kuka tai mikä sen määrittää, minkälainen on hyvä äiti?
Onko se hyvä äiti joka herää ja herättää lapset joka aamu 7, koska niin muutkin tekee?
Vaikka ei olisi töitä.
Onko se hyvä äiti joka pitää kiinni tiukasti rutiineista, kellonajat ovat todella tiukat.
Tekee hyvää lapsille, he sanovat.
Onko se hyvä äiti joka pukee lapsen merkkivaatteisiin?
Koska muutkin tekevät niin.
Onko nämä todella hyvän äitiyden määritteitä?
Vai onko hyvä äiti se joka on läsnä ja rakastaa?
Johon voi turvata silloin kun maailma pelottaa.
Vaikka ne rutiinit ei toimi kellontarkkuudella, vaikka se kello ei joka aamu herätä 7.
Ja vaikka lapset olisi puettu halvimpaan vaatteeseen.
Mä toivon että näin on.
Koska jos ei, niin sitten mä olen todella huono äiti.
Meillä herätään kun pienin herää, tai siis mä herään silloin.
Muut herää kun huvittaa, ellei ole tärkeää menoa.
(Ymmärrän työssäkäyvillä esim tämä ei mahdollista)
Meillä on rutiinit, mutta aikataulut niiden kanssa joustavat. Välillä voidaan poiketa rutiineista myös kokonaan.
Olen oppinut ettei näiden neljän lapsen kanssa pysty pitämään liian orjallisesti kiinni kaikesta, päivät ovat erilaisia ja etenkin kun kaikki on tyttöjä niin paljon riippuu ihan mielialasta että minkälainen päivä tulee 😉
Näin maanantai illan mietteitä.